Minä en ymmärrä kirosanojen sensurointia. Hiljalleen mokoma mukasivistynyt toiminta on levinnyt valtamediasta myös yleisön käyttöön, ja vitut ja perkeleet ovat alkaneet muuttua v*tuiksi ja p*rkeleiksi. Mitä ihmettä tällä toiminnalla yritetään saavuttaa? Onko se jonkinlainen “olen parempi ihminen kuin te, kun en kirjoita likaisia sanoja”-konstrukti, ja tekevätkö ihmiset sen joka kerta tietoisesti vai onko tuo käsittämätön typeryys iskostunut kollektiiviseen alitajuntaamme niin tiukkaan, että siitä on tullut automaattinen osa etikettiä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa?

Seriously. Jokainen, joka lukee sensuroidun kirosanan, tietää kyllä sensuroimattoman merkityksen, oli sitten lapsi tai vanhus, ja näin ollen tuokin vähäinen sensuuri on ainoastaan kukkahattutätien “emme halua nähdä maailmaa sellaisenaan vaan kellua tyytyväisyyden kukkeassa laguunissa”-jeesustelua. Ja koska joku ihan varmasti väittää, että ko. sensuuritoiminnalla suojellaan lapsia, voidaankin tästä vetää aasinsilta toiseen minua vituttavaan asiaan: ylisuojelevaisuuteen.

Joo, omat lapsesi ovat ihan takuulla sinulle rakkaita. Mutta ovatko he niin rakkaita, että pyrit kaikin keinoin sulkemaan heidän silmänsä tämän maailman rumuudelta, pahuudelta ja ongelmilta? Mietipä, mitä tapahtuu, kun tuollaiset kukkakedon kasvatit päästetään ulos Platonin luolasta ja he näkevät kielletyn maailman ensi kertaa.

Sensuuri – oli se sitten kotona, Internetissä tai eduskunnan kahvilassa – ei ole ratkaisu mihinkään, ei todettuun eikä koettuun pahuuteen. Päinvastoin, sensuuri poikkeuksetta ruokkii sensuroitua, herättää kiinnostusta kiellettyä kohtaan: kieltolain aikana juotiin niin saatanasti aina kun pullo jostain löytyi…

Tässä tarvitaan ymmärrystä, kysymyksiä, perusteluja, ei kasvottomia kieltoja. Suojellessasi lapsiasi tappavilta videopeleiltä, raiskaavalta Internetiltä ja huumaavalta televisiolta, voit miettiä millaisia perunoita kasvimaallasi kasvaakaan. Ehkäpä lapsillesi kehittyy teini-iässä myös keskittymishäiriö ja masennus – pitäisiköhän heitä lääkitä amfetamiinijohdannaisilla ja selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä?

Vaihdapa nyt sanan “lapsi” tilalle “kansalainen” ja kuvittele olevasi hallituksen jäsen. Eikö olekin mainio sanaleikki? Poliitikot nauravat verbaaliseen partaansa kulissien suojissa.

Samaan aikaan jossain päin Afrikkaa: HIV-positiivinen 14-vuotias tyttö synnyttää raiskaajan lasta savimajassa.

This entry was posted on Sunday, November 2nd, 2008 at 21:59 and is filed under Rants. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.