Suomi oli tänään mukana “Operaatio Viikingissä”: pohjoismaiden poliisivoimien järjestämässä samanaikaisessa lapsipornoratsiassa. Tapahtuma huomattiin myös valtamediassa – ikävä kyllä myös Iltalehdessä, joka repi aiheesta melkoisen otsikon:
“Suomi mukana suuroperaatiossa – Poliisi iski voimalla LAPSIPORNORINKIIN“.
No, muuten hyvä, mutta kyseessä ei ollut lapsipornorinki, kuten Ylen vastaavasta uutisesta hyvin selviää:
“Keskusrikospoliisin johtava rikoskomisario Mika Ihaksinen kertoo YLE Uutisille, että kohdepaikkakuntia on tasaisesti Länsi-, Keski- ja Etelä-Suomessa. Osa paikkakunnista on hyvin pieniä. Kiinniottoja ja tietokoneiden takavarikointeja tehtiin myös Helsingissä.
Isku perustui pohjoismaisten internetrikostutkijoiden yhteiseen tutkintaan, jossa kerättiin tietoja laitonta kuvamateriaalia vertaisverkoissa ladanneista ja levittäneistä. Operaation suunnittelu oli alkanut jo kevällä ja sitä johti Tanska.
Tanskan poliisin tutkijat olivat selvittäneet rikollisen materiaalin IP-osoitteita. Ihaksisen mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että kyseessä olisi ollut varsinainen lapsipornorinki, sillä ilmeisesti vertaisverkon käyttäjät eivät tunteneet toisiaan.”
Kysymys kuuluukin, onko kyseessä puhdas hysteriajournalismin aikaansaama puolitahallinen väärinkäsitys, vai onko vuonna 1980 ex-kokoomuslaisen, nykyporvarillisen Uuden Suomen iltapäiväpainokseksi perustetun Iltalehden omistajalla Alma Medialla jonkinlaisia intressejä pitää yllä valheellista hysteriaa Internetin pedofiiliryhmien salaliitosta – kenties lapsipornosensuuria tai jotain vielä tuntematonta poliittista päämäärää puolustaakseen…
Näin europarlamenttivaalien jälkeisenä päivänä on hyvä hiljentyä kysymään itseltään, minne se oma ääni oikein menikään ja kuka siitä lopulta hyötyy. Hassusti en ole yhdenkään suomalaisen puolueen nähnyt avoimesti mainostavan, mihin europuolueeseen se kuuluu, eikä ihme – sellaisia pommeja seasta nimittäin löytyy.
Kuten otsikostakin saattaa arvata, pahin yllätys löytyy Kokoomukselta. Harvempi Kokoomuksen äänestäjä nimittäin arvannee antavansa ääntään kristillisdemokraateille. Kyllä, luit oikein – Kokoomus on ainoa kristillisdemokraattisen EPP:n eli Euroopan Kansanpuolueen täysivaltainen suomalainen jäsenpuolue. Ainoa toinen on – luonnollisesti – Kristillisdemokraatit, jotka ovat mukana jonkinlaisen tarkkailijan asemassa.
Jos siis menit antamaan äänesi tietämättömyyttäsi Kokoomukselle, onnittelen: olet pelkästään sinisilmäisyyttäsi tukijana kansanliikkessä, jossa tehdään tulevaisuudesta keskiaikaa.
Jostain kumman syystä jokaisessa uskontokeskustelussa vedetään aina esiin se “mitä pahaa lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon opettamisessa on”-kortti. No, eihän siinä mitään, minunkin mielestäni hyvää ja tärkeää asiaa, joka tässä maailmassa jää usein kovin vähälle huomiolle kapitalismin paheiden pyörteessä.
Siitä huolimatta ihmettelen ääneen: Miksei näitä asioita voida opettaa logiikan ja moraalin keinoin? Miksi asiaan täytyy sotkea jumalolentoja, jotka eivät määritelmältään juurikaan poikkea satuolennoista? Lähtevätkö uskontojen opetukset siitä lähtökohdasta, että tavallinen ihminen ei kykene ajattelemaan asioita ja järkeilemään niistä loogisia kokonaisuuksia? Siksikö uskonnot perustavat doktriininsa siihen, että jokin kaikkivoipa olento määrää, kuinka ihmisen tulee käyttäytyä?
Noh, kaipa on helpompaa saada kansa pelkäämään auktoriteetteja kuin yrittää saada heidät ajattelemaan asioita itse.
Lawrence Kohlbergin teoria moraalin tasoista yrittää tehdä jonkinlaista jakoa juuri tästä asiasta. Harmillisen moni tuntemani ihminen on jämähtänyt listan alkupäähän (you know who you are!), ja varmasti jonkun lukijanikin kallon sisälle balsamoituneet yhteiskunnan pahoinvointivaltion sementoimat aivolohkot kaipaisivat hieman järjen verbaalista katuporaa erottamaan unta todellisuudesta. Ehkä olisi aika pyrkiä seuraavalle tasolle.
Oman edun tavoittelu reilun pelin säännöillä tapahtuvana, kaikkia osapuolia hyödyttävänä vaihtona.
Hyvien ihmissuhteiden moraali, johon kuuluvat kiltteyden ja yleisemmin hyvän maineen käsitteet sekä huolenpito toisesta. Tässä vaiheessa tärkeiksi käsitteiksi kehittyvät myös luottamus, uskollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus.
Moraali vastuuna yhteiskunnan hyvinvoinnista; sääntöjen ja lakien noudattaminen yhteiseksi hyväksi.
Moraali yhteiskuntasopimuksena ja abstraktina yksilön oikeuksien hyväksymisenä.
Yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali, jossa yksilöillä on arvo itsessään.
Mielestäni teoria ei kuitenkaan ole tarpeeksi optimistinen; minä lisäisin seitsemänneksi tasoksi moraalin, jossa yksilön arvo ulotetaan koskemaan kaikkea elävää – niin eläimiä kuin kasvejakin, koko biosfääriä ja kenties myöhemmin universumia (jos sieltä elämää löytyy). Kahdeksas taso voisi olla jonkinlaista universaalia kunnioitusta kaikkea olemassaolevaa kohtaan, oli se sitten materiaa, antimateriaa, energiaa, antienergiaa tai Vanhasen II hallitus.
Minä olen mielestäni jossain 5. ja 6. tason välissä, missä sinä olet?
Minä en ymmärrä kirosanojen sensurointia. Hiljalleen mokoma mukasivistynyt toiminta on levinnyt valtamediasta myös yleisön käyttöön, ja vitut ja perkeleet ovat alkaneet muuttua v*tuiksi ja p*rkeleiksi. Mitä ihmettä tällä toiminnalla yritetään saavuttaa? Onko se jonkinlainen “olen parempi ihminen kuin te, kun en kirjoita likaisia sanoja”-konstrukti, ja tekevätkö ihmiset sen joka kerta tietoisesti vai onko tuo käsittämätön typeryys iskostunut kollektiiviseen alitajuntaamme niin tiukkaan, että siitä on tullut automaattinen osa etikettiä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa?
Seriously. Jokainen, joka lukee sensuroidun kirosanan, tietää kyllä sensuroimattoman merkityksen, oli sitten lapsi tai vanhus, ja näin ollen tuokin vähäinen sensuuri on ainoastaan kukkahattutätien “emme halua nähdä maailmaa sellaisenaan vaan kellua tyytyväisyyden kukkeassa laguunissa”-jeesustelua. Ja koska joku ihan varmasti väittää, että ko. sensuuritoiminnalla suojellaan lapsia, voidaankin tästä vetää aasinsilta toiseen minua vituttavaan asiaan: ylisuojelevaisuuteen.
Joo, omat lapsesi ovat ihan takuulla sinulle rakkaita. Mutta ovatko he niin rakkaita, että pyrit kaikin keinoin sulkemaan heidän silmänsä tämän maailman rumuudelta, pahuudelta ja ongelmilta? Mietipä, mitä tapahtuu, kun tuollaiset kukkakedon kasvatit päästetään ulos Platonin luolasta ja he näkevät kielletyn maailman ensi kertaa.
Sensuuri – oli se sitten kotona, Internetissä tai eduskunnan kahvilassa – ei ole ratkaisu mihinkään, ei todettuun eikä koettuun pahuuteen. Päinvastoin, sensuuri poikkeuksetta ruokkii sensuroitua, herättää kiinnostusta kiellettyä kohtaan: kieltolain aikana juotiin niin saatanasti aina kun pullo jostain löytyi…
Tässä tarvitaan ymmärrystä, kysymyksiä, perusteluja, ei kasvottomia kieltoja. Suojellessasi lapsiasi tappavilta videopeleiltä, raiskaavalta Internetiltä ja huumaavalta televisiolta, voit miettiä millaisia perunoita kasvimaallasi kasvaakaan. Ehkäpä lapsillesi kehittyy teini-iässä myös keskittymishäiriö ja masennus – pitäisiköhän heitä lääkitä amfetamiinijohdannaisilla ja selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä?
Vaihdapa nyt sanan “lapsi” tilalle “kansalainen” ja kuvittele olevasi hallituksen jäsen. Eikö olekin mainio sanaleikki? Poliitikot nauravat verbaaliseen partaansa kulissien suojissa.
Samaan aikaan jossain päin Afrikkaa: HIV-positiivinen 14-vuotias tyttö synnyttää raiskaajan lasta savimajassa.
YK:n ihmisoikeusneuvosto on kieltänyt kaiken Sharia-lain vastaisen ja Islamilaisen maailman ihmisoikeuksiin liittyvän kritiikin esittämisen, josta on kiittäminen Egyptin, Pakistanin ja Iranin edustajia.
Käytännössä kielto tarkoittaa sitä, että kaikkein äärimmilleen viedyistä Koraanin ja Sharian tulkinnoistakaan ei tulla keskustelemaan ihmisoikeusneuvostossa lainkaan – huolimatta siitä, että mm. tyttöjen ympärileikkaus, naisten kivitykset, miesten päänkatkonnat ja muut kauheudet ovat joissain muslimimaissa edelleen arkipäivää: osa Islamilaista kulttuuriperintöä.
Miksi Eurooppa polvistuu väkivaltaisen Islamin edessä? En tahdo lietsoa vihaa, sillä muslimeja on montaa kastia, eivätkä läheskään kaikki tulkinnat Islamista ole väkivaltaisia. Jos annamme periksi Islamille Yhdysvaltain lietsoman terroripelon lamaamina, Islam on jo voittanut ja kulttuurimme pää pölkyllä.
Suomi oli tänään mukana “Operaatio Viikingissä”: pohjoismaiden poliisivoimien järjestämässä samanaikaisessa lapsipornoratsiassa. Tapahtuma huomattiin myös valtamediassa – ikävä kyllä myös Iltalehdessä, joka repi aiheesta melkoisen otsikon: